1
Kun astuin elokuun seitsemäntenä päivänä kello 8.57 Jyväskylän
koulutuskuntayhtymän auditorion aulaan, näkymätön
voima potkaisi minua päähän juuri siinä, missä
ilmoitustaulut ja vessan ovi sijaitsevat. Vaikka ulkoisesti
näytti siltä, että vähäeleisesti pysähdyin vain niille sijoilleni,
omassa tietoisuudessani koko ruumiini lennähti
iskun
voimasta taakse ja tajuntani täyttyi valkean salaman
sokaisevasta hehkusta.
Luultavasti muut ihmiset, joita olivat vessan ovella
seisova punavalkoiseen verryttelyasuun ja Niken valkoisiin
lenkkareihin pukeutunut nuorukainen sekä ilmoitustaulun
vieressä eloisasti kuulumisia vaihtavat
neljä hiusalan naisopettajaa, kuvittelivat että olin unohtanut
jotakin tärkeää ja tämän oivaltaessani käyttäydyin
sitten niin omituisesti. He katsoivat minua niin kuin katsotaan
ihmistä, jolla ei ole heille muuta merkitystä kuin
se, aiheuttaako tämä ihminen heille vaaraa vai onko hänen
omalaatuinen käytöksensä pelkästään hänen oma
ongelmansa, ja vaikka tilanne oli jälkimmäinen, eli olin
heille muistivaraston peränurkassa majaileva varjo, joka
7