arvoisa lukija ymmärtää, mitä tällä metaforisella lauseella
tarkoitan. Olin istunut Volkswagen Golf Variant
1.4 TSI:hini kuljettajan penkille aivan kuten se henkilö,
jonka nimi oli painettu hansikaslokerossa lojuvaan
rekisteriotteeseen, ja peruuttanut pihaliittymästä tielle,
jonka asfalttipintaan tämä joka-aamuinen käännökseni
oli jättänyt kauniin kaarevan jäljen kuin zenmestari
Nantembon yhdellä siveltimenvedolla tekemän merkin.
Sitten olin ajellut tuttua moottoritietä kohti Jyväskylän
kaupungin siluettia.
Ennen varsinaisen ohjelman alkua oli varattu aikaa
opettajien keskinäiselle kuulumistenvaihdolle, jota henkilöstöpäällikkö
ja esimiehet seurasivat silmät onnesta
kosteina samalla, kun he kiertelivät piipahtamassa eri
koulutusalojen mukaan autonomisesti muodostuviin ihmisryhmittymiin
ja esittämässä kysymyksiä ja huomioita,
joilla toivottiin olevan viihtyvyyttä ja täten myös työtehoa
lisäävä vaikutus mutta jotka saivat aikaan vain
vaivaantuneisuutta ja padottua vihamielistä puuskahtelua,
ja jos joku opettajista olisi kehdannut sanoa suoraan,
mitä ajatteli ylipäänsä keskijohdon läsnäolosta näissä tilaisuuksissa
tai koko organisaatiossa, siitä olisi koitunut
pitkiä sairauslomia ja kunnianloukkaussyytöksiä.
Minä katsoin tätä näytelmää kyvyttömänä ottamaan
osaa kummankaan osapuolen tunnerekisteriin, mikä oli
vakava merkki sisälläni tapahtuneesta muutoksesta, sillä
aiemmin olin ollut kiusallisen tietoinen kaikista niistä
emootioista, joita nämä hetket herättivät.
Mukana oli myös ulkopuolisia tahoja, jotka
toivat
11