funktio ei ollut välittää tietoa vaan vahvistaa jo olemassa
olevaa yhteyttä ja samanmielisyyttä – minkä aiemmin
mainitut väliportaan ja miksei ylimmätkin johtajat olisivat
panneet ylen tyytyväisinä merkille, jos olisivat olleet
kuulemassa. Mutta he eivät olleet. Heillä oli oma pöytänsä,
jossa he uppoutuivat oman kielipelinsä rasvaiseen
ja kalmankylmään fonduehen kuin kesälomalla hieman
kuivahtaneet vehnäleipäpalaset ja antoivat juustomössön
kiiltävän pinnan silotella kaikki epämiellyttävät yksityiskohdat,
jotka heidän hukkuneen ruumiin tavoin
esiin pyrkivät traumansa, pettymyksensä ja vihansa paljastaisivat
heidän kasvoillaan ja vartalossaan joka ikinen
päivä, kun he tulevan lukuvuoden aikana laahautuisivat
arkisohjon tappavassa pimeydessä kohti konttoriaan ja
päivänvaloa jäljitteleviä lamppuja ja kaikkia kokouksia
ja tapaamisia, joissa muutamiin sanoihin kiteytyvät strategiamantrat
yrittivät estää heitä putoamasta maahan
niin kuin paidat pyykkinarulta.
Keskustelupiirit puhkesivat kukkaan kaikissa pöydissä,
ja meren pauhua muistuttava ääni täytti koko tilan
kuin tuomiopäivä olisi ottanut ensimmäiseksi kohteeksi
jyväskyläläisten opettajien lukukauden avauksen,
ja jos arvoisa lukija olisi ollut todistamassa sitä sekasortoa
ja helvetillistä meteliä, joka tästä joukosta lähti, hän
ei olisi koskaan päästänyt lapsiaan näiden ihmisten opetettavaksi.
Vähitellen, ruuan laskeutuessa mahalaukkuuni, pääni
alkoi toipua iskun aiheuttamasta sekavuudesta ja sain
taas kiinni siitä, missä olin. Olin siis toiminut opettajana
15