2
Palattuani autoon kassit täynnä ruokaa käynnistin moottorin
terävällä avaimen väännöllä virtalukossa, kuuntelin
moottorin hyrinää sekunnin ja kaarsin S-marketin
parkkipaikalta liikenneympyrään, ja kuin tahdoton
matkustaja annoin Volkswagenini kuljettaa minut ylös
Vaajakosken mäkiä kohti kotiani, jonka siniharmaiden
lautaseinien näkeminen siinä hetkessä tuntui kumman
liikuttavalta ikään kuin olisin jo jättänyt kaiken taakseni,
vaikka siinähän minä käänsin autoani omalle tontilleni
ja katselin pihaa, jonka olin omin käsin mullasta, kivistä
ja raekokonsa puolesta täydellisestä kivituhkasta muovannut
juuri sellaiseksi kuin olin halunnut.
Nousin autosta tavallista hitaammin, ja tietoisena
sisälläni kuiskivasta selittämättömästä muutoksesta
silmäilin kaikkea kuin viimeistä kertaa: nuo mustat
sorakidelaikut olivat jäänteitä edellisenä talvena
muhkuraiselle jääpeitteelle levittämästäni liukkaudenestosepelistä,
tuota lännenheisiangervopensasta olin
leikannut toissa kesänä saadakseni sen viimein kasvattamaan
tuuheamman lehtiverhon, jonka suojissa voisin
20