Prologi
Junanvaunun ovet kiskaistiin auki ensimmäistä kertaa
moneen päivään, ja auringonsäteet valaisivat
meidät kuin taivaalta lankeava siunaus. Pieni karjavaunu,
johon oli ahdettu kymmenittäin juutalaisia,
oli kolistellut maaseudun halki päiväkausia yhä
kauemmas Romaniassa sijaitsevasta kodistamme.
Ihmiset tungeksivat epätoivoissaan ulos junasta.
Pidin lujasti kiinni kaksossisareni kädestä, kun
meidät sysättiin asemalaiturille. En tiennyt, olisiko
minun pitänyt iloita vapautuksesta vaiko pelätä
tulevaa. Varhaisaamun kolea tuuli nipisteli paljaita
sääriämme ja puhalsi läpi viininpunaisten mekkojemme
7
ohuen kankaan.
Huomasin heti, että oli aikainen aamu, sillä aurinko
oli hädin tuskin kohonnut horisontin ylle.
Joka puolella näkyi korkeita piikkilanka-aitoja. Var
