Au s c hwi t z i n k a k sos e t
nyt tulla poika.” Sillä hän tarkoitti varmaan sitä,
että olin ollut hänen viimeinen mahdollisuutensa
saada poika. Luonteenikin kyllä puhui saman asian
puolesta: olin vahva, rohkea ja sisariani suorapuheisempi
– eli todennäköisesti juuri sellainen, jollaiseksi
hän oli tulevan poikansa kuvitellut.
Vahvan temperamenttini ansiosta pystyin erottautumaan
sisaristani omana persoonanani, mutta
luonteestani oli minulle myös haittaa. Isäni tuntui
löytävän minusta pelkkiä vikoja; hän ei ollut minuun
koskaan tyytyväinen. Riitelimme ja väittelimme
usein, enkä antanut helpolla periksi. Minulle
ei kelvannut vastaukseksi se, että isäni oli oikeassa,
koska hän oli mies, isäni ja perheenpää. Siispä olimme
jatkuvasti riidoissa.
Sain siis isältäni taatusti enemmän huomiota
kuin Miriam tai vanhemmat sisareni, mutta huomio
ei ollut aina toivotunlaista. En oppinut koskaan
kaunistelemaan totuutta pienillä valkoisilla
valheilla, mistä seurasi ongelmia. Muistankin hiiviskelleeni
joskus varpaisillani ympäri taloa vältelläkseni
isääni, sillä arvasin hänen kyllästyneen minuun
16
ja suureen suuhuni.
Jälkeenpäin ymmärrän, että kahnaukset isäni
kanssa olivat vain omiaan karaisemaan minua ja tekivät
minusta entistä vahvemman. Opin uhmaa