Au s c hwi t z i n k a k sos e t
maan auktoriteetteja. Voimainmittelyt isäni kanssa
valmistivat minua vaivihkaa siihen, mitä tuleman
piti.
Äitini oli toista maata. Hän oli sen ajan mittapuulla
naiseksi varsin sivistynyt, eiväthän tytöt
niihin aikoihin välttämättä menneet kouluun
lainkaan. Etenkin sitoutuneiden juutalaisten keskuudessa
koulunkäynti ja opiskelu oli varattu pojille,
ja tyttöjen ja naisten odotettiin huolehtivan
lähinnä kodista ja perheestä. Äitini piti kuitenkin
huolen siitä, että opimme lukemaan ja kirjoittamaan
sekä hallitsimme myös matematiikkaa, historiaa
ja kieliä. Samalla hän myös opetti meidät huolehtimaan
muista yhteisömme jäsenistä.
Olimme kotikylämme Portzin ainut juutalaisperhe
ja kaikkien kanssa hyvissä väleissä. Äitini
kuuli kaikki kylän uutiset ja auttoi usein naapureitamme,
erityisesti nuoria raskaana olevia naisia, jos
tarve vaati. Hän vei naisille pientä syötävää ja auttoi
heitä kotitöissä, jos he sairastuivat, sekä neuvoi
heitä lastenkasvatuksessa ja luki heille käyttöohjeita
tai sukulaisilta tulleita kirjeitä. Omalla esimerkillään
hän opetti meitä avustamaan huonompiosaisia;
menihän meillä taloudellisesti paremmin kuin
monella muulla kotikylässämme.
Pian syntymämme jälkeen antisemitismi alkoi
18