3
Perjantai 7. joulukuuta
Marcus Valentine puhisi harmista. Claire ei tuntunut ymmärtävän
lausetta Minulla on kiireellinen potilas. Mikä siinä oli epäselvää?
Hän oli aikoinaan rakastunut vaimoonsa ensi silmäyksellä. Se
oli tapahtunut Clairen pitämällä esimiestyön kurssilla seuraavana
vuonna sen jälkeen, kun hän oli muuttanut Jerseyyn ja aloittanut
uuden elämän paikallisen sairaalan naistentautien erikoislääkärinä.
Claire oli pitkä, hoikka ja kaunis nainen, jolla oli aina suu
hymyssä.
Hän muistutti vaaleista hiuksistaan huolimatta tavattomasti
tyttöä, johon Marcus oli hullaantunut murrosiässä. Tyttöä
9
nimeltä
Lynette.
Hän muistaisi ikuisesti ensi tapaamisensa Lynetten kanssa. Silloin
oli täydellinen keskikesän lauantai-iltapäivä. Hän oli kuudentoista
ja loikoili ruohikossa pensaan takana piilossa opettajilta,
polttamassa salaa muutaman koulukaverin kanssa, jotka lintsasivat
hekin krikettipelistä. Yhdellä oli mukanaan radio, jossa soi Jason
Donovanin Sealed With a Kiss.
Ja sen soidessa he näkivät uskomattoman ilmestyksen.
Tytöllä oli loputtoman pitkät sääret, punainen hulmuava tukka,
tummat aurinkolasit ja viekoittelevan lyhyt valkoinen mekko,
joka myötäili hänen muotojaan. Hän käveli heidän luokseen niityn
poikki, esitteli itsensä, pummasi tupakan ja istahti flirttailemaan
heidän kaikkien kanssa. Hän kysyi heidän nimensä, ja jokainen
yritti parhaansa mukaan tehdä vaikutuksen häneen. Sitten Lynette
lähti pois pitkin askelin, puhalsi lentosuukon ja heilautti kättään
kutsuvasti.
Marcus oli varma, että hänelle.
”Hyvä mäihä, Marcus!” yksi hänen kavereistaan sanoi. ”Se tykkää
susta – en kyllä tajua, mitä se näkee tollasessa finninaamasessa
pösilössä.”
”Se on varmaan sokea – sen takia sillä on noi tummat lasit!” toinen
vinoili.