Marcus tiesi, että asiasta oli tullut hänelle lievä pakkomielle, mutta
hänelle täsmällisyys oli elämän ja kuoleman kysymys. Se oli ehdottoman
tärkeää hänen ammatissaan, odottavien äitien synnytysajan
arvioinnissa ja itse synnytyksen kriittisissä vaiheissa. Se oli olennaista
periaatteessa kaikessa, mikä liittyi hänen elämäänsä. Ja jokaisen
muunkin elämään.
Clairen työ johdon valmentajana oli paljon joustavampaa, ja
hän teki sitä kellonajasta riippumatta. Marcus ei olisi koskaan pystynyt
siihen. Hän halusi aina olla reilusti etuajassa junassa ja lentoasemalla,
jopa golfharrastuksessaan. Hän halusi mennä konserttisaliin
heti kun ovet avattiin ja elokuviin ennen trailereiden alkua, ja
Claire
koetteli jatkuvasti hänen hermojaan jättämällä kaiken viime
tinkaan. Mutta Claire olikin tullut maailmaan kolme viikkoa yliaikaisena.
Ehkä sillä oli jotakin tekemistä asian kanssa.
Marcus ei silti osannut kuvitellakaan, kuinka paljon saattoi tosiaan
olla kiinni ajoituksesta, kun hän ajoi tänään kello 8.40 Victoria
Avenuen aamuruuhkassa kohti työpaikkaansa Jerseyn keskussairaalaa
ja hamuili vapaalla kädellä Ray-Banejaan, koska aurinko
paistoi kirkkaasti suoraan edestäpäin.
Hän laittoi aurinkolasit silmilleen aavistamatta, että minuutin
kuluttua hänen elämänsä muuttuisi lopullisesti.
Itse asiassa hän olisi huomannut tarkistaessaan, että siihen
meni aikaa tasan neljäkymmentäseitsemän sekuntia.
7