”Lynette!” Marcus huusi. ”Hei, Lynette!”
Hän kiiruhti tytön jälkeen, mutta tämä vilkaisi häntä halveksivasti
ja murskaavasti ja jatkoi matkaa.
Prätkämies pysähtyi ja tukki hänen tiensä. ”Onko jotain asiaa,
pullukka?” Mies heristi tatuoitua nyrkkiään, jossa kimalteli suuria
sormuksia. ”Haluatko turpiin?”
”Ei kun – halusin vain moikata häntä!”
Lynette oli seisahtunut, katsoi häntä hetken ja kääntyi sitten
12
poispäin.
Marcus katseli, kun pari meni käsi kädessä kahvilaan.
Mutta Lynette ei ollut vieläkään kadonnut hänen haaveistaan.
Ei hän tyttöä päivittäin ajatellut, mutta elämänsä käännekohdissa
– kuten
molemmissa häissään – hän myönsi kyllä miettivänsä tätä.
Aprikoivansa, miltä tuntuisi, jos morsian olisikin Lynette.
Suoritettuaan
lääkärin opintonsa Lontoossa hän oli saanut töitä Bristolin yliopistollisesta
sairaalasta ja tavannut siellä ensimmäisen vaimonsa
Elainen. Heidän avioliittonsa oli katastrofi. Hän teki töitä kellon ympäri
edetäkseen urallaan ja pettyi suuresti, kun Elaine tuli raskaaksi
jo muutaman kuukauden kuluttua. Raskaus päättyi keskenmenoon,
mutta sen jälkeen Elaine oli aivan sekaisin ja hän itse paiski entistä
lujemmin töitä, ja heidän liittonsa ajautui katkeraan eroon.
Eroprosessin aikana hän huomasi, että Jerseyn keskussairaalassa
oli virka avoinna. Hän haki sitä ja sai paikan.
Sitten hän tapasi Clairen Jerseyssä, ja kaikki muistot siitä ihanasta
kesäpäivästä ja Jason Donovanin laulusta tulvivat takaisin mieleen.
Avioliitto Clairen kanssa tuntui antavan sen, mitä hänen elämästään
oli puuttunut. Ensimmäiset kaksi vuotta heillä olikin suunnattoman
ihanaa kauniissa kodissaan Saint Breladen kukkulalla, josta
avautui häikäisevä näköala merelle päin. Heidän suhteensa oli niin
läheinen, että hän tunsi toisinaan – varsinkin parin viinilasillisen
jälkeen – houkutusta kertoa Clairelle lapsuutensa synkästä salaisuudesta,
jonka hän oli pitänyt visusti omana tietonaan. Mutta sitä
kiusausta hän aina vastusti.
Sitten he saivat kaksoset, ja heidän suhteensa muuttui väistämättä.
Kolmannen vauvan myötä se muuttui entistä enemmän.
Tällä kertaa hän oli ollut täysin valmis isän rooliin, toisin kuin edellisessä
avioliitossaan. Lasten ansiosta hän sai viettää täysipainoista