2
Perjantai 7. joulukuuta
8
Aika oli pysähtynyt.
Georgie Macleanin urheilukello oli sammahtanut. Hän seisoi vilkkaan
tien risteyksessä, jonka kautta hän tapasi juosta aamuisin rannalle.
Valot olivat jälleen kerran punaiset jalankulkijoille, mutta hänen
huomionsa kiinnittyi ensisijaisesti kelloon. Hänen piti rikkoa tänään
ennätyksensä, mutta riivattu kapine lakkasi toimimasta!
Älä nyt juuri petä!
Tässä oli maailman hitaimmat liikennevalot. Niiltä kesti ikuisuuden
vaihtua. Jos risteykseen ei sattunut tulemaan vihreillä, juoksuaika
meni pilalle. Oli vain pakko odottaa ja hölkätä paikoillaan,
jotta pysyisi lämpimänä koleassa aamusäässä. Liikennettä oli niin
paljon, ettei autojen välistä uskaltanut lähteä pujottelemaan. Sitä
paitsi melkein kaikki ajoivat ylinopeutta.
Georgie tuijotti ja rukoili mielessään uutta upeaa juoksukelloaan,
kaikin herkuin varustettua huippuluokan laitettaan, joka
tuntui tekevän mitä tahansa paitsi näyttävän aikaa. Eikä se nyt tehnyt
niitä muitakaan asioita. Tällä hetkellä se oli pelkkä hyödytön
punamusta rannekoru.
Hän oli vain halunnut jotakin vanhan hyvin palvelleen urheilukellonsa
tilalle sen mentyä rikki, jonkin laitteen, jossa olisi sykemittari
ja GPS ja jonka voisi liittää RunMaster-juoksuappiin. Urheiluliikkeen
myyjä oli kehunut, että tässä mallissa oli tehokkaampi
tietokone kuin NASAlla ensimmäisen kuulennon aikaan. ”Onko
sellaiselle todellakin tarvetta tavallisessa juoksukellossa?” Georgie
oli kysynyt. ”On, todellakin”, mies oli vakuuttanut kirkkain silmin.
Ja nyt Georgie oli todellakin raivoissaan. Valon vaihtuessa lopulta
vihreäksi hän juoksi tielle ja huomasi mustan Porschen liian
myöhään. Kuljettaja oli ajanut epähuomiossa päin punaisia. Kuljettaja,
jolla oli päheät aurinkolasit ja joka ei edes katsonut tielle päin.
Georgie jähmettyi paikoilleen ja heilautti kätensä vatsassaan
kasvavan pikkuruisen ihmisenalun suojaksi.