suuremmalta. Yksi hänen asiakkaistaan, joka oli asunut koko ikänsä
Jerseyssä, kertoi pinta-alan kasvavan jopa kolmanneksella laskuveden
aikaan. Se oli helppo uskoa, kun näki, kuinka valtava alue veden
alta paljastui.
Lisäksi saarella oli satoja kilometrejä teitä ja kujia ja lähes joka
kolkassa häikäisevän kauniit rantamaisemat. Ainoa kaupunki Saint
Helier, jonne hän juuri suuntasi, oli satamineen, kävelykatuineen
ja lukuisine liikkeineen ja puoteineen melko kookkaan tuntuinen,
kuin bonsaiversio Englannin suurkaupungeista.
Ainoa kummajainen oli Saint Helierin tunnetuin maamerkki,
sairaalajätteen polttouunin korkea savupiippu. Georgie oli aina ihmetellyt,
miksi sitä ei naamioitu millään tavalla, vaikka saaren kauneutta
muuten vaalittiin innokkaasti. Mutta piippukaan ei himmentänyt
hänen ihastustaan Jerseyyn. Ja eniten hän arvosti sitä,
että saarella oli niin turvallista. Rikoksia tehtiin niin vähän, että
täällä uskalsi juosta aivan vapaasti, myöhään illallakin, eikä hän
koskaan edes lukinnut autoaan.
Georgie ohitti suljetun jäätelökioskin ja saapui esplanadille, jonka
varrella sijaitsi suuri osa Jerseyn pankeista. Varjostaessaan silmiään
talviselta auringonpaisteelta hän ei huomannut Porschea,
joka oli tehnyt U-käännöksen ja ajoi nyt häntä vastaan. Hitaasti.
Mutta ei niin hitaasti, että olisi pistänyt silmään.
20