5
Perjantai 7. joulukuuta
Georgie Maclean sai vihdoin kellonsa käyntiin mutta huomasi harmikseen,
että se oli jättänyt tallentamatta tiedot kahdelta viimeiseltä
maililta. Ja juuri tänään, kun hän rikkoisi varmasti viiden mailin
ennätyksensä, mikä oli hänen tilassaan sinänsä uskomatonta.
No, hitot siitä.
Hän vapisi edelleen järkytyksestä. Perhanan Porsche-kuski, mikä
idiootti. Hän taputti taas rauhoittavasti vatsaansa, jonka uumenissa
kasvoi pienen pieni ihminen, vasta muutaman millimetrin pituinen
mutta päivä päivältä isompi.
Hän oli nyt 41-vuotias ja tiesi liiankin hyvin, että hänen biologinen
kellonsa tikitti hillitöntä vauhtia, kuin pikavaihteella. Siksi
hän oli niin suunnattoman onnellinen tultuaan vihdoin raskaaksi,
vuosikausien
yrittämisen jälkeen. Hän oli jättänyt asian viime tinkaan,
alkanut yrittääkin lasta vasta 33-vuotiaana löydettyään lopultakin
miehen, jonka kanssa hän halusi perustaa perheen – Mike
Chandlerin, rankan yhtenäiskoulun opettajan Lontoosta. Hän itse
toimi siihen aikaan liikunnanopettajana. Vuosien tuloksettoman
yrittämisen jälkeen gynekologi havaitsi, että hänellä on kohdun
taaksekallistuma – retroversio – mutta ei suositellut leikkausta, koska
sen ei pitänyt estää raskaaksi tuloa. Mutta mitään ei edelleenkään
tapahtunut. Sitten Mike sai tietää kärsivänsä heikosta spermanlaadusta.
Ja kun se asia oli hoidettu, selvisi, ettei Georgien
kohdunkaulan limakalvo toiminut normaalisti.
Georgie muisti käynnin Hampsteadissa mukavalla vanhemmanpuoleisella
lääkärillä, joka oli auttanut hänen hyvää ystäväänsä
lapsettomuusongelmissa. Maatessaan tutkimuspöydällä jalat
telineissä
miehen suorittaessa tähystystä hän oli ihmetellyt ääneen,
miten hitossa kukaan voi koskaan tulla raskaaksi. Hän muistaisi
koko loppuelämänsä mitä mies oli vastannut vahvalla skottimurteellaan:
”Täytyy muistaa, rouva Chandler, että maailmassa harrastetaan
tavattoman paljon seksiä.”
18