Kalastajan mökki
liekkejä, kohennetaan hiilihangolla ensimmäisen kerran. Jonkin
ajan päästä kohennetaan uudestaan ja käännetään kunnolla
pohjalta asti. Jos kekäleet ovat jääneet suuriksi, ne rikotaan
hiilihangolla. Odotetaan hetki, katsotaan että ”sinistä tulta” ei
näy ja suljetaan pellit mahdollisimman aikaisin.
”Lämpöä ei saa päästää harakoille”, painotti Pentti ja häntä
harmitti kovasti, jos joku (kuka? minä?) meni sulkemaan pellit
vasta kun hiillos oli musta. ”Kekäleet saavat hehkua punaisina
kun pellit suljetaan”, hän opetti.
Näin Pentti menestyksellisesti lämmitti koko elämänsä
kaikki asumuksensa. Polttopuuta kului niukasti, eikä kukaan
kuollut häkään. Muutaman kerran taisi tulla päänsärkyä, mutta
vähemmän kuin Vienan Karjalan savusaunoissa, joissa myös
kävimme yhdessä.
Puulla lämmittäminen alkoi ritvalaisen Valkeapään Pentin
aika ajoin tuomalla puukuormalla. Maakellarin lähelle kaadettu
kasa käsitti pitkiä koivuriukuja, rankoja ja halkaistuja puita,
jotka mökin isäntä sitten sahasi ja pilkkoi. Sahapukki ja
pilkontapaikka
olivat saunan ja puuvajan välillä. Klapit koottiin
tarkkoihin pinoihin vajaan, jossa ilma kiersi hyvin, olihan
vaja auki kahteen tai, mikäli ovikin avattiin, kolmeen suuntaan.
Varovaisena miehenä Pentti halkaisi puut sivuttain, niin että
ne makasivat hakkuupöllin päällä. Puita pilkkoessaan Pentti oli
rauhallinen, melkein mietiskelevä. Puupinot kasvoivat loppuvuosina
19
yhä suuremmiksi.
Kynttilöitä Pentti sen sijaan piti haitallisina ja kaikkea muuta
kuin tunnelmallisina. ”Kynttilät on tehty pelkästään polttamaan
taloja”, tiivisti hän.
Mutta kuutamoa hän ihaili. Mökin pihalle paistoi kuu kauniisti,
ja sieltä näki keväisten ja syksyisten täysikuiden nousut.