PENTTI LINKOLA ja minä
kirjastohuone ja siellä työpöytä. Se ei olisi lisännyt hänen hiilijalanjälkeään
18
juurikaan – itse hän tosin puhui kulutuksesta, ei
jalanjäljistä. Nyt keittiö sai toimia myös työhuoneena ja vähitellen
se tuli niin täpötäyteen, ettei ruokapöydällä mahtunut
enää syömään. En viimeisinä vuosinani uskaltanut jättää
mitään Pentin mökkiin, koska tavarat katosivat siellä hyvin
nopeasti
ja lopullisesti.
Mökissä on vain yksi keskusmuuri, kuten saunarakennuksessakin,
ja siitä avautuu kolme tiilestä muurattua tulisijaa –
suuri punainen uuni makuuhuoneeseen, puuhella ja iso valkeaksi
maalattu tulisija tupakeittiöön. Pentti käytti talvisinkin
melkein pelkästään puuhellaa keittiön lämmittämiseen. Vain
kaikkein kireimmillä pakkasilla hän sytytti keittiön isoon
uuniin
tulen. Sen sijaan makuuhuoneessa oli hyvin varaava
uuni lämpimänä lähes kaikkina kylminä syys- ja talvipäivinä.
Isäntä oli tarkka tulenteosta. Maastossa hän karttoi nuotioita,
koska ne olivat hänestä tarpeettomia ja jopa vaarallisia (sytyttävät
maastopaloja tai juhannuskokkoina polttavat lintujen pesiä),
mutta puiden sytytyksestä taloa lämmitettäessä hän teki lähes
taidetta.
Sytykepuut on aseteltava tulipesään ensin niin, että syntyy
sopiva veto. Tuli pitää sytyttää yhdellä tulitikulla. Tuhkat oli
luonnollisesti jo viety pesästä pois metalliämpärissä (opetus: älä
koskaan jätä metalliämpäriä talon ulkoseinustalle, kuten kerran
kävi eräälle ajattelemattomalle mökkivieraalle – seinä oli jo tulessa,
ennen kuin isäntä ehti sitä viime hetkellä sammuttamaan).
Kun sytykepuut ovat syttyneet ja palaneet kunnolla jonkin
aikaa, uuni ladotaan kuivia klapeja lähes täyteen. Pentti latoi
ne melko tiiviisti yhteen. Nyt myös vetoa pienennetään vähän.
Kun tuli on palanut niin, että jäljellä on hiillos ja vain pieniä