Kalastajan mökki
on harvinaisen hyvä kuuntelija. Illan edetessä huomaan kertoneeni
hänelle koko seitsenvuotisen seikkailuni Tammisaaren
saaristossa.
”Voit yöpyä saunakamarissa tai täällä ylhäällä mökissä”, sanoo
talon isäntä kun alan haukotella. ”Valinta on vapaa.”
Alan suunnitella siirtymistä saunakamariin, mutta samassa
alkaa hurja, jatkuva kaatosade. Saunaan asti ei ole menemistä.
Niinpä yövyn Vähä-Uotilan päärakennuksessa.
Herään yöllä ja käyn ulkona, kuulen satakielen laulavan pihalla.
Johtuuko satakielestä vai mistä, mutta herään isännän vierestä.
Kuulemme satakielen vielä uudelleen aamulla, sadepäivän
hämyssä, ennen kuin aloitamme matkamme Talaskankaalle.
Pentti sanoo ihmeissään, että satakieli ei ole koskaan aiemmin
laulanut hänen lehdossaan.
15
Paikan henki ja puulämmityksen taito
Kaikki olennainen, mitä Pentti halusi sanoa elämisen perusteista,
kristalloituu pientilaan ja metsään sen ympärillä. Siellä
se tulee näkyväksi. Ihmiselle hyvän elämän ympäristö on maaseutu,
agraarimaisema. Ei suuri tehoviljelty maatila laajoine
salaojitettuine
peltoineen, vaan pieni metsän ympäröimä pihapiiri,
kasvimaa ja hedelmätarha. Se on omavaraisuuteen pyrkivä
pienoismaailma, eräänlainen metsäpuutarha. Sitä voi kutsua
permakulttuuriksikin, vaikka Pentti ei tätä sanaa käyttänyt.
Metsällä ja luonnolla on itseisarvo elinympäristöinä. Kestävässä
maailmassa ne ovat ihmiselle pyynnin ja luonnontuotteiden
keräämisen tiloja, jolloin maiseman rakenne jää