Kalastajan mökki
Pihapiiri näyttää nopeasti katsottuna vanhalta, mutta se on
rakennettu vuonna 1978 – vanhan mallin mukaan, Pentin ystävien
käsityönä. Päärakennuksessa ja saunassa on kuusiruutuiset
ikkunat, ulkoseinissä pysty saumarimalauta, seinämaaleissa
on noudatettu klassista maaseudun väriskaalaa.
Päärakennus kummullaan on keltainen, sivurakennukset punaisia.
Aitoa puna- ja keltamultaa nämä värit eivät sisällä, ne
ovat vain maaleja. Ikkunanpienat ja -puitteet on maalattu valkeiksi.
Väriskaala liittyy vanhaan talonpoikaisrakentamisen perinteeseen,
jossa jäljiteltiin tiilipintaa (punamulta) tai keltaiseksi
rapattuja 1800-luvun kivitaloja (keltamulta). Kaikissa rakennuksissa
17
on tumma huopakatto.
Paitsi arkkitehtuurissa, myös pää- ja ulkorakennusten suhteissa
on vanhan paikan henkeä, jo Niemelän torpasta tuttua
orgaanisuutta.
Itse asuintalo eli mökki on pieni, kooltaan noin 50 neliömetriä.
Se on pohjakaavaltaan perinteinen paritupa. Sisään
mennessä on ensin pieni veranta lasi-ikkunoin, sitten eteinen,
josta pääsee sekä tupakeittiöön että makuuhuoneeseen.
Molemmissa huoneissa on ikkunat kolmeen suuntaan. Niistä
lankeaa kesäisin vihreä valo huoneisiin, sillä metsä saa kasvaa
aivan kiinni mökkiin. Numero kolme näytti toistuvan monin
tavoin tässä paikassa.
Kun ensimmäistä kertaa saavuin mökkiin, siellä vallitsi vielä
kohtalainen järjestys. Pentti taisi olla jopa siivonnut ennen saapumistani.
Myöhemmin, 2010-luvulla, huomasin mökin alkaneen
peittyä tavaraan niin, että tyhjää paikkaa ja laskutilaa ei
löytynyt enää mistään.
Mökki oli kyllä riittävä yhden miehen elämiseen ja helppo
lämmittää, mutta ehkäpä Pentillä olisi pitänyt olla vielä työ- ja