VI Isänmaallisessa kansanliikkeessä
vankila-aikana vuonna 1932, eikä niissä ollut
tippaakaan ulkolaista lainaa. Totta on ainakin
se, että musta ja sininen ovat heränneen kansan
perinteiset värit. IKL:lle ne periytyivät lapuanliikkeeltä.
Kansanliikkeen vaiheet vuonna 1933 olivat
täynnä ulkoisesti näyttävää toimintaa: suuria
puhetilaisuuksia ja ahkeraa jäsenistön kurssittamista.
Ensimmäisen kurssin nimi oli järjestelykurssi,
ja se pidettiin parin päivän pituisena
Lapualla maaliskuussa. Järjestön ensimmäinen
varsinainen johtajakurssi oli Vanajalla huhti‒toukokuun
vaihteessa 1933. Kurssin johtajana toimi
Susitaival. Apulaisjohtajaksi hän oli valinnut
jääkärikapteeni Lahja Veijolan, joka toimi myös
järjestön tarkastajana. Veijola oli vastannut Mäntsälän kapinallisten
sotilaallisesta järjestelystä ja tullut Susitaipaleelle tutuksi vankilassa.
Luennoitsijoina kurssilla olivat muun muassa kansanedustajat
E. A. Tuomivaara (parlamentarismi ja kansanvalta), Martti Pihkala
(vaalitoiminta ja vaalijunttaus), kapteeni Kalsta (kansallissosialismi
Saksassa ja sovellettuna Suomen oloihin) ja Ajan Suunnan päätoimittaja
everstiluutnantti Arne Somersalo (valtiollinen tilanne ja sen
vaatimukset). Susitaival luennoi järjestön rakenteesta painottaen sitä,
ettei IKL ollut sotilaallinen järjestö siinä mielessä, että se olisi aseistettu.
Tarkoituksena oli tehdä kurinalaista valistustyötä käyttämällä
hyväksi ”kaikkia niitä vapauksia, joita kansanvaltamme poliittisen
taistelun käymiseksi sallii”. Susitaival arvosteli ankarasti puolueita,
palautti kurssilaisten mieliin vuoden 1918 ja lausui IKL:n päämääriksi
muun muassa valtion arvovallan nostamisen ja poliittisten johtajien
pätevyyden korostamisen. Kurssi noudatti sotilaallista kuria
148
IKL:n Joulu -lehdessä 1933 on piirros
jämerästä järjestötoiminnan johtajasta.