VI Isänmaallisessa kansanliikkeessä
perin täksi järjestelijäksi oli suunniteltu jääkärikapteeni Arvi Kalstaa,
mutta IKL:n johto oli pitänyt Kalstan laatimaa ohjelmaa liian orjallisesti
Saksan kansallissosialismia jäljittelevänä. Kalsta siirtyi yhdessä
luutnantti Oljemarkin kanssa perustamansa avoimen kansallissosialistisen
Suomen Kansan Järjestön (SKJ) johtoon. Oli Susitaipaleen
vuoro yrittää.
Ensimmäisen kerran Susitaival esitteli IKL:n johtohenkilöille
ajatuksiaan järjestöorganisaatiosta asialle omistetussa kokouksessa
21. helmikuuta 1933. Susitaival esitti vahvan järjestön perustamisen
olevan välttämätöntä paitsi sen tuoman voimanlisän vuoksi, myös
mikäli haluttiin hävittää marxilaisuus ja puoluediktatuuri, saada
nuoriso mukaan sekä ehkäistä vastaisuudessa lapuanliikkeen aikana
tapahtuneiden omavaltaisuuksien kaltaiset selkkaukset. Eräinä
toimintamuotoina hän mainitsi voimakkaan propagandan, äkilliset
mielenosoitukset, oman lehdistön kasvattamisen ja radion hyödyntämisen.
Kaiken toiminnan tuli tapahtua laillisissa puitteissa.
Toimintayksikköjen johtajia varten tuli järjestää koulutusta kurssien
muodossa. Ellei jollain paikkakunnalla ollut kurssia käynyttä johtajaa,
ei sinne myöskään tulisi perustaa yksikköä. Koulutuksen kautta
muodostettaisiin maanlaajuisesti piirejä, joita johtaisi piiriesikunta.
Järjestön ylin johto puolestaan jaettaisiin eri jaostoihin. Esityksessään
Susitaival sanoi näin muodostettavan IKL:n järjestön olevan
rinnakkaisjärjestö suojeluskunnille.
Esitys herätti IKL:n johdossa vilkasta keskustelua sekä puolesta
että vastaan. Kokous kuitenkin hyväksyi Susitaipaleen esittämät
periaatteet, joiden pohjalta hän alkoi rakentaa uudenlaista poliittista
liikettä Suomeen. Järjestön yhteys IKL:n johtoon ratkaistiin myöhemmin
ottamalla Susitaival epävirallisesti johdon jäseneksi.
Vaikka IKL oli virallisesti ilmoittanut pää-äänenkannattajassaan
Ajan Suunnassa, ettei sillä ollut enää mitään tekemistä Kalstan ja
144