143
Uudelle uralle
Haarla oli vapaamuurari. Haarla puolestaan ilmoitti ironisesti kunnioittavansa
Susitaipaleen päätöstä ”pysyä erossa huonoista ihmisistä
vaikeinakin aikoina”. Tiukka periaatteellisuus säilyi siis vankilassakin.
Vankilan ulkopuolella vapaamuurarikeskustelu jatkui muun muassa
Tapparamies-lehdessä, ja omaa osaansa siinä Susitaival kommentoi
itseironisesti vaimolleen seuraavasti: ”Toisten silmissä olen kai aika
roisto – toisten taas jonkunlainen ’Pyhä Yrjänä’ ellen nyt sitten lopulta
ole don Quichotte.”
Lokakuussa 1932 Turun hovioikeus antoi välipäätöksen, jonka
mukaan kapinaan osallistuneet oli päästettävä vapaaksi odottamaan
lopullista päätöstä. Sisäministeri von Born oli kuitenkin eri mieltä ja
yritti tasavallan suojelulain nojalla pitää syytettyjä yhä vangittuina.
Tuolloin Vihtori Kosola päätti, että vastatoimenpiteenä vangit aloittaisivat
nälkälakon. Lakko herätti lapualaismielisissä niin kiihkeitä
tunteita, että hallitus katsoi parhaaksi taipua ja estää marttyyrien
syntyminen.
Jo ensimmäisenä lakkopäivänä vapautettiin vähemmän syylliset,
joihin Susitaival lukeutui. Susitaival oli kuitenkin omalta osaltaan
valmis pitämään poliittista draamaa käynnissä. Hän ei suostunut
lähtemään vankilasta ilman muita, joten vartijoiden oli pakko kantaa
hänet ja pari muuta vapautettua ulos – lienee ainutlaatuinen kerta
Turun lääninvankilan historiassa, kun vapautettu vanki ei halunnutkaan
lähteä vankilasta.
Vapautumisen jälkeen alkoi työnhaku. Useita kuukausia kestäneen
työttömyyden jälkeen Susitaival sai töitä helmikuussa 1933
lapuanliikkeen työn jatkajaksi reilu puoli vuotta aiemmin perustetun
Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) järjestöjohtajana. Tähän tavallaan
puoluesihteerin työhön hänet pestattiin filosofian tohtori Vilho
Annalan aloitteesta. IKL:n johdon tarkoituksena oli saada yleisesikuntaupseeri
johtamaan liikkeen rakenteellista järjestelyä. Alun