VI Isänmaallisessa kansanliikkeessä
katsoivat parhaaksi lopettaa tilaisuuden, kajauttivat kansanliikkeen
miehet täysin rinnoin Maamme-laulun kaikkine säkeistöineen. Laulun
päätyttyä huudatettiin vielä kolminkertainen eläköön-huuto vitivalkoiselle
Suomelle, ja Yrjö Räisäsen – Työmies-lehden toimittajan
kapinavuonna 1918 – erikoislaatuiseksi muodostunut vaalitilaisuus
oli päättynyt.
Edellä kerrottu tapaus kertonee yleisemminkin IKL:n valitsemasta
linjasta: poliittisia vastustajia sai ja pitikin härnätä, mutta lapuanliikkeen
kaltaisiin väkivallantekoihin ei sopinut ryhtyä. Eikä niitä
enää tapahtunutkaan, sillä siitä piti huolen IKL:n vahtikoiraksikin
nimitetty johdon jäsen, rikosoikeuden professori Bruno A. Salmiala.
Kiivasta politikointia
Vuoden 1933 kesän ja syksyn aikana Susitaival kiersi ahkerasti
ympäri Suomea pitäen puheita ja järjestäen IKL:n toimintaa. Ensimmäinen
suuri koitos olivat heinäkuun eduskuntavaalit, joihin IKL
osallistui vaaliliitossa kokoomuksen kanssa. IKL järjesti lukuisia
vaalitilaisuuksia, joissa pidetyissä puheissa ruoskittiin kovin sanoin
puolueita ja puhuttiin vapaussodan perinnön turvaamisesta. IKL:n
pää-äänenkannattaja Ajan Suunta julisti näyttävästi ketunrautojen
loksahtavan punaketuille. Susitaivalta kielikuva miellytti. Niinpä hän
puhetilaisuuksissa heilutteli käsissään oikeita ketunrautoja ja julisti
niiden loksahtavan heti kiinni, kun joku puoluekettu valehtelisi.
Suomalaiset tunsivat uutta liikettä kohtaan kiinnostusta, ja vaalitilaisuuksissa
kävi runsaasti väkeä. Itse vaaleissa kansanliike sai oman
arvionsa mukaan vajaat 69 000 ääntä. Tulos oli odotettua pienempi.
IKL tuntui kuitenkin elävän nousun aikaa, eikä tulokseen ainakaan
150