153
Kiivasta politikointia
IKL:n isänmaalliseen toimintaan”. Johto esittikin valittelunsa ja piti
Susitaipaleen esittämiä ajatuksia leikillisiksi tarkoitettuinakin sopimattomina
ja tuomittavina sekä vakuutti, ettei tapahtunut tulisi enää
toistumaan. Sasu Punanen eli Yrjö Räisänen yritti suhtautua Susitaipaleen
letkautukseen levollisella huumorilla, mutta piti puhetta
toisaalta varoittavana esimerkkinä. Laillinen esivaltakin huolestui
puheesta ja halusi kuulustella Susitaivalta.
Susitaival ei ollut osannut odottaa kohua, sillä olihan hän pitänyt
jo useita vastaavanlaisia puheita ympäri Suomea. Niinpä hän enempiä
ihmettelemättä lähti ensin juhlapuhujaksi Tampereelle ja sitten järjestökurssien
johtajaksi Kokemäelle. Helsingin Sanomien pakinoitsijanimimerkki
Eero (Lassi Hiekkala) tulkitsi hänen lähteneen pakoon ja
pilapiirtäjä Oki Räisänen kuvitti samalla ajatuksella Eeron pakinan:
kuvassa poliisit jahtaavat Susitaivalta lumisessa metsässä, ja Susitaival
kuvataan kykkimässä kiven takana jäniksen asussa. Ajan Suunta, joka
ilmestyi iltapäivällä ja ehti siten tuoreeltaan kommentoimaan Eeron
pakinaa, ilmoitti Helsingin Sanomien tarkoituksena olleen halventaa
Susitaipaleen kautta kaikkia kansanliikkeen miehiä.
Susitaival ei kuitenkaan herjasta suuttunut vaan ampui Kokemäellä
jäniksen ja lähetti sen Eerolle pataan pantavaksi kiittäen
hyvästä yhteistyöstä. Eerokin kiitti ja julisti, että se oli mukavasti tehty
ja ”eläköön harmiton huumori” muttei kuitenkaan syönyt jänistä.
Valtiovallalla oli vähemmän huumorintajua. Susitaivalta vastaan
nostettiin syyte tammikuussa 1934. Juttua käsiteltiin Sortavalan
raastuvanoikeudessa ja Viipurin hovioikeudessa. Susitaival esitti
omia todistajiaan ja kielsi lausuneensa mitään rikollista. Oikeus katsoi
kuitenkin, että vastaaja oli esittänyt perättömiä lausumia, jotka
olivat omiaan halventamaan hallitusta, ja tuomitsi hänet sakkoihin.
Rahattomuutensa vuoksi Susitaival sai suorittaa rangaistuksensa 50
päivän vankeudella. Kun samoihin aikoihin erääntyivät Korkeimman