VI Isänmaallisessa kansanliikkeessä
Virkamiehistä eritoten poliisien väitettiin kuuluneen liikkeeseen
sen alkuaikoina sankoin joukoin. IKL:n aikomuksena oli miehittää
poliisi ja puolustuslaitos omilla kannattajillaan. Tässä ei kuitenkaan
onnistuttu, koska aikeesta huolestunut valtiovalta ryhtyi vastatoimenpiteisiin.
Vuonna 1934 eduskunta sääti niin sanotun puserolain,
jolla kiellettiin järjestöpukujen käyttö julkisella paikalla. Susitaipaleen
kehittämä järjestöpuku oli IKL:lle ollut monessa, myös taloudellisessa
mielessä tärkeä. Puserolaki olikin nimenomaisesti suunnattu
IKL:ttä vastaan samoin kuin niin sanottu kiihotuslaki, jolla haluttiin
estää hallituksen halventaminen.
Taistelujärjestö vai puolue?
IKL:n alkuvuosina vallinnut isänmaallinen innostus vaihtui vähitellen
arkiseksi järjestötoiminnaksi. Etenkin vuotta 1937 Susitaival
muisteli myöhemmin omana väsähdyksen vuotenaan ja vetäytymisenä
kirjallisiin puuhiin. Takana oli kiivastahtinen työ vuoden 1936
vaaleja varten, jotka eivät kuitenkaan olleet menneet odotusten
mukaisesti. Perusteellisesti valmisteltu vaalikampanja ei ollut tuonut
IKL:lle toivottua maanvyörymävoittoa. Lisäksi Susitaipaleen oma
asema järjestössä ei johtokauden jälkeen tyydyttänyt häntä. Susitaipaleen
mielestä järjestön organisaatio oli uuden järjestötoiminnan
johtajan Bruno A. Salmialan myötä päässyt löystymään. Poliittiset
henkilöt, jollainen Salmialakin oli, eivät voineet ehtiä johtamaan
järjestöä samoin kuin ei myöskään organisaattori voinut toimia poliitikkona,
väitti Susitaival. Jos tällä tavalla kuitenkin jatkettaisiin, ”luisuu
järjestötyö vähitellen kaaokseen, ja IKL ei muodostu sisäiseltä
rakenteeltaan puolueita lujemmaksi”.
156