panivat uskonsa varaani.” Tommo kiemurteli nahoissaan, sillä
hän näki kaikki erheensä, koko häpeällisen polun susinartun
nisiltä katalan vierottaren syliin. Hänellä oli ollut suuria unelmia
ja sitäkin suuremmat luulot itsestään. Ne olivat haihtuneet
nopeammin kuin vesi kuumilta kiviltä, kun hän oli maistanut
kalmarohdon suussaan.
”Kuikka tekee yhä pahojaan rummulla. Pikku-Tihi ja Biegga
odottavat Surutyttöä kotiin. Hyisen viiman pitäisi viillellä kasvojani
ilveksen kiivaudella. Kuikka ei tunne sääliä. Enkä minä
ansaitse sitä”, Tommo tuskastui. Hän oli aina saanut rangaistuksen
suunsoitosta, vastuiden laistamisesta ja ilkitöistä. Kasvinveli
Korra kavereineen oli kostanut hänen jokaisen kepposensa
perinpohjaisella selkäsaunalla.
Täällä et saa muuta rangaistusta kuin sen, johon olet itse
itsesi tuominnut. Olet Kaiken emon kohdussa, Hopeaturkki
kertoi. Tuonpuoleinen näyttäytyy sellaisena kuin vainaja haluaa,
kunnes hän on valmis jatkamaan matkaa uuden elämän
alkuun.
”Siksi eri noitien kuvaukset lovimatkoista eroavat toisistaan”,
Tommo tuumi ja muisteli harmajaa Lokka-noitaa, joka
oli viettänyt miltei puolet elämästään Vainajalan henkien seurassa.
Tommo tahtoi tietää, millaisena Lokka oli nähnyt alisen.
Ja samassa hän seisoi tummalla luodolla valtavassa maanalaisessa
luolassa, jonka läpi virtasi musta joki. Ainoat valon
lähteet olivat virrassa uiskentelevat utuiset henget ja kaukaa
luolan perältä siintävä kirkas valo, jota kohti kuolleet kelluivat.
Auringonkansan mahdikkaimman lovinoidan Tuonela oli
synkkä ja surullinen paikka. Tommo sääli Lokkaa, vaikka tämä
olisi kyllä voinut tehdä enemmän hänen hyväkseen. Lokka oli
15