20
SOULFIRE! Minun tarinani
Kerran olin huoneessani ja juuri alkanut kuunnella ”Pretty Little
Angel Eyesia”. En muista, mitä olin syönyt aamiaiseksi, mutta muistan
täysin kirkkaasti, että kun katselin tuona hetkenä ulos ikkunasta,
huomasin naapurini Louie Baronin ja tunsin sisälläni valtavan haltioitumisen
ryöpyn. Musiikki vapautti endorfiineja kehooni täysin uudella
ja odottamattomalla tavalla.
Halusin juosta ulos, halata Louisia ja kertoa, että olin hänen ystävänsä.
Tunsin, että ystävyys on kaikki kaikessa. Ja että rakkaus ja musiikki
voivat pelastaa maailman. Näin täydellisen kirkkaasti koko ihmiskunnan
tulevaisuuden äärimmäisen kauniina.
Se oli minun ensimmäinen ilmestykseni.
En tietenkään tehnyt niin, vaikka mieleni teki. Hurmioni ei tehnyt
minusta täydellistä typerystä. Miehet eivät halailleet toisiaan tuohon
aikaan.
Olin aina hiukan hitaampi kuin useimmat muut nuoret, joten tapaus
ei heti herättänyt minussa samanlaista uteliaisuutta kuin monissa
muissa. Kuka tuota musiikkia teki? Miten sitä tehtiin? Voisinko
minä tehdä sitä? Nämä kysymykset tulivat vasta pari vuotta myöhemmin.
Mutta pian musiikki syrjäyttäisi uskonnollisen intoni.
Mainitsinko jo, että olin erittäin uskonnollinen lapsi? Kävin säännöllisesti
pyhäkoulussa, otin vastaan Jeesuksen henkilökohtaisena vapahtajanani,
ja minut kastettiin 9- tai 10-vuotiaana. Protestanteilla oli
tapana tehdä niin. Katoliset kastettiin heti syntymän jälkeen, he pelasivat
varman päälle.
Olin äärimmäisen omistautunut uskonnolle muutaman vuoden
ajan.
Aamunkoiton messu pääsiäisenä oli suurin testi. Täytyi herätä neljältä
aamulla, jos aikoi ehtiä kukkulan laella sijaitsevaan Highlandsin
kirkkoon kuudeksi. En muista, että vanhempani olisivat osallistuneet
messuun. Mukana olivat vain kirkon vanhimmat ja muutama