18
SOULFIRE! Minun tarinani
ja astua pyhimmästä pyhimpään, jokaisen teini-ikäisen kirkkoon, synagogaan
tai temppeliin, jota myös levykaupaksi kutsutaan.
Minun kauppani sijaitsi Red Bankissa ja oli nimeltään Jack’s. Levyjä
myyvä Record Shoppe oli kadun yhdellä puolella ja sitä vastapäätä
toimi soittimia ja tarvikkeita myyvä Music Shoppe. Kirjoitusasunsa
perusteella Jack oli hypännyt britti-invaasion mukaan hyvissä ajoin.
Sieltä ostin ensimmäisen kitarani. Hämmästyttävää kyllä, kauppa
on vieläkin olemassa.
Record Shoppe oli upeasti rakennettu palvonnan keskus, koristeellinen
ja yhtä kaunis kuin jokin eurooppalainen katedraali. Selasin laatikoita
läpi löytääkseni levyn, joka oli soinut radiossa. Kun löysin sen,
kiiruhdin kassalle ja annoin myyjälle kovalla työllä ansaitsemani 79
senttiä. Sen jälkeen kuuntelin levyä kotona uudelleen ja uudelleen,
kunnes siitä tuli fyysinen osa minua.
Me olimme toisen aallon rock ’n’ roll -lapsia eli vasta toinen sukupolvi,
joka saattoi soittaa levyjä oman makuuhuoneensa yksityisyydessä.
RCA kehitti 45 kierrosta minuutissa pyörivän singlelevyn
vuonna 1949 vastaiskuna Columbian edellisvuonna lanseeraamalle
suuremmalle lp-levylle, joka pyöri neulan ympäri 33⅓ kierrosta
minuutissa. Pian markkinoille ilmestyi liikuteltavia soittimia. Siihen
asti levysoitin oli sijainnut perheen olohuoneessa siinä samassa huonekalussa,
joka kannatteli televisiota ja radiota.
Ilman tuota siirreltävää laitetta rock ’n’ roll ei olisi koskaan ehkä
syntynytkään.
Jos levysoitin oli olohuoneessa, nuoret tarvitsivat vanhemmiltaan
luvan tai vähintään jonkinlaisen hyväksynnän sille, että saisivat kuunnella
olohuoneessa haluamaansa musiikkia. Ilman kannettavaa soitinta
rock ’n’ rollin ensimmäisen sukupolven lapset eivät olisi voineet
salakuljettaa
Little
Richardia, Bo Diddleyä ja Jerry Lee Lewisia omiin
huoneisiinsa.