1
Sunnuntai 1. syyskuuta
Sunnuntaisin heille tuli yleensä ennemmin tai myöhemmin riitaa
jostakin. Useimmiten jostain pikkujutusta. Ja useimmiten riita loppui,
kun he vain katsoivat toisiaan ja alkoivat nauraa. Tämä sunnuntai
iltapäivä paria viikkoa ennen heidän neljättä hääpäiväänsä
sujui saman kaavan mukaan. Tällä kertaa kiista koski kissanhiekkaa.
Edeniä pelotti aina kun Niall oli ratissa, vaikka tälle oli sattunut
vain yksi onnettomuus. Mies oli pyöräyttänyt auton katolleen pari
vuotta sitten, kun he olivat tulossa kotiin jostakin illanvietosta. Niall
myönsi ajaneensa liian reteästi. He olivat juuri ostaneet uuden – tai
no, käytetyn – Golf GTI:n, ja Niall esitteli, kuinka paljon siitä irtosi
tehoja – kunnes taidot loppuivat kesken, kuten yksi paikalle tulleista
liikennepoliiseista huomautti kollegoilleen.
Tänään he olivat riidelleet viimeiset puoli tuntia kotimatkastaan,
ja kun Niall oli pahalla päällä, hän kaasutteli tavallista ärhäkämmin.
Heillä oli ollut jo yksi vähältä piti -tilanne, kun Niall oli ohittanut
bemarilla
karavaanarin ja palannut kaistalleen täpärästi ennen
nokkakolaria vastaantulevan Land Roverin kanssa.
Hienoa, Eden ajatteli. Viimeinen sanani maan päällä tulee olemaan
9
”kissanhiekka”.
”Onko sitä hiekkaa pakko hakea nyt?” Niall kysyi, kun oli hiukan
rauhoittunut. ”Ehtisin ehkä nähdä loput formuloista.”
”Voithan katsoa koosteen.”
”Se ei ole sama asia.” Niall avasi ikkunan ja viskasi vanhan purkkansa
ulos, kaivoi taskustaan uuden ja pisti sen suuhunsa.
”Älä viitsi tehdä noin – kääri se johonkin ja pistä roskiin”, Eden
moitti. ”Ja kyllä sitä hiekkaa on pakko hakea. Sinun piti ostaa perjantaina
ja unohdit”, hän muistutti. ”Sitten lupasit ostaa sitä eilen ja
unohdit taas.”
”Tiedän, mutten ehtinyt – piti tienata rahaakin. Kolme kyytiä
lentokentälle ja yksi vaivainen tippi.”
”Kannattaisi harkita vaihtamista Uberille. Siellä voi arvioida
asiakkaat
ja antaa vain yhden tähden, jos ei tule tippiä.”