ulkomaailmaan. Hän lukitsi kaapin ja astui sisään turvaovesta, joka
sulkeutui hänen takanaan kuin ilmalukko.
Iltapäivälehdissä kauhisteltiin säännöllisesti vankien lokoisia
oloja Britanniassa, mutta Grace oli varma, ettei kukaan juttujen kirjoittajista
ollut viettänyt ainoatakaan yötä vankilan pahnoilla.
Ei ollut hänkään, mutta hän oli jutellut monien kanssa, jotka olivat,
eikä kukaan väittänyt viihtyneensä. Monissa rangaistuslaitoksissa,
kuten Lewesin B-kategorian vankilassa Sussexissa, asukkaat
joutuivat joillakin osastoilla jakamaan sellin, jossa oli kaksi punkkaa
ja metrin päässä alapetille joutuvan naamasta kanneton vessanpytty
suihkuverhon takana. Nukkuminen oli muutenkin haastavaa,
koska tyyny oli kovempi kuin betoniharkko.
Fordin vankilassa jokaisella oli sentään oma sellinsä, ahdas mutta
suhteellisen mukava.
Parin minuutin kuluttua Grace astui sisään toisesta ovesta, ja
häntä tervehti käsi ojossa ystävällisesti hymyilevä vartija, jonka
vyöllä riippui avainnippu. ”Herra ylikomisario, en tiedä muistatteko,
mutta tapasimme Lewesin vankilassa pari vuotta sitten.”
Grace, jolla oli lähes valokuvamuisti kasvojen ja nimien suhteen,
katsoi miestä tarkasti. Lyhyet harmaat hiukset ja hiukan kumarat
hartiat. ”Andrew Kempson?”
”Uskomaton muisti!”
Grace kohautti olkiaan.
”Erittäin hauska nähdä! Johtaja ilmoitti, että tulette vierailuajan
jälkeen, ja järjesti niin, että voitte tavata entisen ylikonstaapeli
Batchelorin
yksityisessä kuulusteluhuoneessa ilman kameravalvontaa.
Hän sanoi myös, että saatte mukaanne jonkin todistuskappaleen.”
Kempson näytti suhtautuvan vankeihin ilahduttavan kunnioittavasti,
toisin kuin jotkut vartijat. Grace seurasi häntä suuren avoimen
pihan poikki, jota reunustivat yksikerroksiset elementtirakennukset.
Osa pihalla maleksivista miehistä näytti luovuttaneen täydellisesti
– näky oli tuttu hänen aiemmilta vankilakäynneiltään. Osa
vaikutti määrätietoisemmilta, ja yksi, jolla oli harava ja jätesäkki käsissään,
näytti suorastaan iloiselta saadessaan jotain tekemistä.
Matka jatkui suureen huoneeseen, joka näytti riisutulta versiolta
tavallisesta kirjastosta. Pöytien ääressä istui vankeja lukemassa kirjoja
ja lehtiä; kirjahyllyillä oli lähes yksinomaan dekkareita. Grace
18