Kirje sisälsi arvoituksellisen vihjeen, mutta hänen vaimonsa Cleo
oli oivaltanut, että kirkonpenkistä käytettiin myös sanaa pew.
Hänen lähin esimiehensä Pewe oli lähes kaksi vuotta rasittanut
hänen elämäänsä siinä määrin, että hän oli harkinnut vakavasti
lähtöä Sussexin poliisista ja siirtymistä Lontoosta tarjottuun komentajan
pestiin, vain päästäkseen eroon tästä vihaamastaan alhaisesta
ihmisestä.
Grace nousi autosta hiukan epäröiden. Paikka oli avara ja hiljainen,
ja mustanharmaa taivas tuntui jakavan hänen epäilyksensä.
Vähäisen purjehduskokemuksensa ansiosta hän tiesi, että parin
tunnin sisällä oli luvassa sadetta, mutta iltapäivä oli vielä lämmin.
Hän asteli parkkipaikan poikki ja ylitti maantien, jonka toisella puolen
oli rykelmä yksikerroksisia rakennuksia. Ilman korkeita verkkoaitoja
paikkaa olisi voinut luulla lomakyläksi.
Miesten vankilat jaettiin Britanniassa neljään luokkaan. A-kategorian
eli ylimmän turvaluokituksen vankiloihin sijoitettiin
väkivaltaiset
ja vaaralliset rikolliset, kuten sarjamurhaajat ja terroristit,
jotka olivat suurimmaksi vaaraksi yleisölle, poliisille tai kansalliselle
turvallisuudelle. B-tason laitoksissa oli niin ikään korkea
turvaluokitus, mutta niissä istui vähemmän vaarallisiksi arvioituja
rikollisia, lähialueen rikollisia ja pitkäaikaisvankeja. Kategorian
C vankiloissa opiskeltiin taitoja, jotka edesauttoivat yhteiskuntaan
sopeutumista, ja D:hen kuuluivat Fordin kaltaiset avovankilat,
joiden asukkaat arvioitiin vähiten vaarallisiksi. Useimmat olivat
valkokaulusrikollisia,
mutta joukossa oli myös korkeamman
turvaluokituksen
vankeja, jotka olivat suorittaneet pääosan tuomiostaan
ja jotka arvioitiin kelvollisiksi palaamaan lähiaikoina
17
siviiliin.
Sujauttaessaan virkamerkkinsä vastaanottotiskin luukusta
Grace oli silti yhtä levoton kuin tullessaan mihin tahansa vankilaan.
Lasin takana istuva totinen nainen, joka ei ollut ystävällinen mutta
ei epäystävällinenkään, tarkasti hänen henkilöllisyytensä ja palautti
virkamerkin pienellä harmaalla tarjottimella. ”Takananne on lukollisia
kaappeja. Jättäkää sinne puhelimenne ja arvoesineenne.” Nainen
nyökkäsi hänelle rahtusen osoittaakseen, että he olivat molemmat
samalla puolella.
Roy teki työtä käskettyä ja tunsi olonsa heti suojattomaksi
luopuessaan virkamerkistään ja puhelimestaan – yhteydestään