”Vaihdan Uberille sinä päivänä, kun omistan sen”, mies uhosi.
Niall ja hänen suuret puheensa. Eden antoi asian olla, ettei riita
leimahtaisi uudelleen. ”Ei siihen mene kuin viisi minuuttia, jos kipaisen
10
äkkiä kaupassa.”
Niall murahti.
Eden otti Niallin iPhonen käteensä. ”Katson vain ne tämänpäiväiset
kuvat.”
”En tajua, kuinka unohdit ladata kännykkäsi. Siinä on paljon parempi
kamera.”
”Olisin ladannut autossa, jos olisit muistanut ostaa piuhan, joka
oikeasti toimii. Sammutin sen, että olisi vähän akkua jäljellä”, Eden
sanoi selatessaan Niallin lukemattomia sovelluksia.
”Olisit ladannut sen yöllä.”
Eden pudisti päätään. ”No, en ladannut.”
Mies murahti uudelleen.
”Jessus”, Eden sanoi selatessaan edelleen sovelluksia. ”Kuinka
monta appia täällä on? Varmasti yli sata! Et voi muistaa, mihin
puoltakaan käytetään. Sinunhan piti poistaa ne, joita et ikinä käytä.”
”Poistan sitten, kun ehdin.”
Eden pudisti päätään ja virnisti. ”Pidä vain kaikki vaikka maailman
tappiin…”
Mieskin virnisti. ”Vaikka maailman appiin.”
”Kammottava riimi!” Eden löysi Kuvat-nimisen kansion ja avasi
sen. Siellä oli useita iltapäivällä otettuja kuvia komeasta Elisabetin
aikaisesta kartanosta ja sen suurenmoisista puistoalueista, jotka
olivat parhaimmillaan juuri myöhäiskesän auringossa. Järvi. South
Downsin kumpuilevia maisemia. Sitten monta kuvaa, joissa hän
nojasi tiukoissa valkoisissa shortseissaan ja vaaleanpunaisessa topissaan
järvenrannalla olevaan aitaan.
”Vau! Otit tosi hyviä kuvia minusta!” Eden sanoi. ”Ihan upeita.
Tai ainakin osa näistä.”
”Sinun kamerallasi olisi tullut parempia.”
Eden poisti vaivihkaa kuvat, joita ei halunnut säilyttää, ja jätti
vain parhaan – yhden niistä, joissa hän seisoi järvimaisemassa. Sitten
hän jatkoi sovellusten selailua. ”Mikä tämä appi on – MindNode?”
”Ei aavistustakaan.”
”Sopiiko, jos poistan sen?”
”Siitä vain”, Niall sanoi hieman äreästi.