9
Hilfsgruppenführer Heikki Nurmion voitokas
sanoitus oli omiaan kohottamaan Libaun
tylsyyteen tuskastuneitten jääkärien
tulevaisuudenuskoa. Teksti toimitettiin säveltäjämestari
Jean Sibeliukselle. Marraskuussa
Sibeliuksen sävellys oli käytettävissä Libaussa.
Se esitettiin ensimmäisen kerran laajalle
jääkärijoukolle illanvietossa 28. marraskuuta
1917. Suomessa marssi sai julkisen ensiesityksensä
Helsingin yliopistossa osakuntien
ylioppilasdelegaation juhlassa 19. tammikuuta
1918.1
Ensimmäiselle itsenäistä Suomea varten
kootulle sotilasosastolle kirjoitetusta Jääkärimarssista
on tullut puolustusvoimien monien
yksiköiden kunniamarssi. Se soi ensimmäisenä
musiikkinumerona tasavallan presidentin
itsenäisyyspäivän vastaanotolla sotaveteraanien
saapuessa tilaisuuden kunniavieraina
tervehtimään presidenttiparia. Marssi kuuluu
erottamattomana musiikkinumerona valtakunnallisten
ja alueellisten maanpuolustusjuhlien
ohjelmistoon. Ohessa ovat marssin
sanat tarkalleen sellaisina kuin Heikki Nurmio
ne vuonna 1917 pienelle paperiarkille käsin
kirjoitti.
1. Syvä iskumme on, viha voittamaton
Meill’ armoa ei, – kotimaata.
Koko onnemme kalpamme kärjessä on
Ei rintamme heltyä saata.
Sotahuutomme hurmaten maalle soi,
Mi katkovi kahleitansa:
Ei ennen uhkamme uupua voi
Kuin vapaa on Suomen kansa.
2. Kun painui päät muun kansan, maan
Me jääkärit uskoimme yhä.
Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa, vaan
Yks’ aatos ylpeä, pyhä:
Me nousemme kostona Kullervon –
Soma on sodan kohtalot koittaa.
Satu uusi nyt Suomesta syntyvä on,
Se kasvaa, se ryntää, se voittaa.
3. Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa,
Yks, suuri on Suomen valta.
Sen aatetta ei väkivoimat saa
Pois Pohjan taivahan alta.
Sen leijonalippua jääkärien
Käsivarret jäntevät kantaa.
Yli pauhun kenttien hurmeisten
Päin nousevan Suomen rantaa. 2