6
Alkusanat
Kun olin julkaissut vuoden 2019 syksyllä tutkimuksen
sodassa kuolleista Mannerheimristin
ritareista, ryhdyin miettimään toista selkeää
ritariryhmää, josta ei ole tehty erillistä
tietokirjaa ja josta on mahdollista löytää riittävästi
kirjallista ja arkistotietoa tutkimuksen
pohjaksi. Tällaiseksi ryhmäksi osoittautuivat
ne Saksassa sotilaallisen peruskoulutuksensa
hankkineet 20 jääkäriä, jotka nimitettiin ritareiksi
jatkosodan ja Lapin sodan ansioistaan.
Vuonna 1915 käynnistynyt jääkäriliike on
ainutlaatuinen osa Suomen historiaa. Lähes
2 000 nuorta miestä – korkeintaan kansakoulun
oppimäärän suorittaneista torpparien
ja työläisten pojista akateemiset opintonsa
aloittaneisiin suomenruotsalaisiin helsinkiläisnuorukaisiin
– päätti oman turvallisuutensa
vaarantaen ja Suomen emämaa Venäjän
lakien mukaan maanpetokseen syyllistyen
hypätä tuntemattomaan siirtymällä sotilaskoulutukseen
Saksaan, joka kävi sotaa Venäjää
vastaan. Valtaosa lähtijöistä oli kielitaidottomia,
mutta he lähtivät silti seikkailuun.
He halusivat osallistua kotimaansa irrottamiseen
sortovaltaa käyttävästä emämaasta ja
hankkia isänmaalleen pysyvän itsenäisyyden.
Suomi itsenäistyi lähes kolme kuukautta
ennen jääkärien paluuta Suomeen, eivätkä
he joitain poikkeuksia lukuun ottamatta ehtineet
mukaan vapaussodan alkusysäykseen,
kun Suomeen jääneet venäläiset sotilaat riisuttiin
aseista. Jääkärit toimivat rintamatehtävissä
helmikuun lopusta 1918 alkaen. Sodan
luonne oli muuttunut sisällissodaksi, jonka
surulliset seuraukset hajottivat Suomen kansaa
syksyyn 1939 saakka.
Talvisota yhdisti kansan ja jääkärit saivat
mahdollisuuden konkreettisesti turvata
isänmaan vapautta. Jääkäriupseerit muodostivat
nyt suuren enemmistön Suomen puolustusvoimien
korkeimpien sotatoimiyhtymien
komentajista. Tässä roolissa he vaikuttivat
merkittävästi siihen, että maan itsenäisyys
pystyttiin säilyttämään vihollisen suuresta
mies- ja materiaaliylivoimasta huolimatta.
Mannerheim-ristin ritareiksi nimitetyistä
20 jääkäristä eräät ovat olleet elämäkertakirjojen
aiheina, toiset kirjoittaneet omia muistelmateoksiaan.
Jotkut siirtyivät heti sodan jälkeen
siviiliuralle – yksi pienelle savolaiselle
maatilalleen maanviljelijäksi – ja ovat jääneet
historiankirjoituksessa vähemmälle huomiolle.
Yksi kirjan päähenkilöistä kaatui jatkosodan
loppuvaiheissa ja kaksi kuoli sodan
aikana muista syistä. Kukin jääkäriritari saa
kirjan sivuilla oman lukunsa. Jokaisen sotasaavutukset
käydään läpi laajan lähdeaineiston
avulla. Joukossa on paljon sankaruutta,
mutta myös inhimillisiä heikkouksia. Ei enkeleitä,
vaan suomalaisia ihmisiä ja sotilaita.
Kiitän eversti Ilmari Hurmerintaa työn aikana
saamastani arvokkaasta avusta, ennen
muuta tekstini perinpohjaisesta tarkistamisesta.
Yhteistyö on ollut
yhtä vaivatonta ja