johtaja) ja Stellvertretender Gruppenführer
(ryhmänjohtajan sijainen).7 Viimeksi mainittu
muutettiin sittemmin muotoon Hilfsgruppenführer.
14
Koulutusjoukko päätettiin laajentaa vahvennetun
pataljoonan suuruiseksi Saksan sotaministeriön
28. elokuuta 1915 antamalla
määräyksellä. Koulutusryhmän nimeksi vaihtui
Ausbildungsgruppe Lockstedt eli Lockstedtin
koulutusjoukko, jonka suomalaisen
minimivahvuuden tuli olla 1 200 miestä.
Tätä varten oli Suomessa aloitettava välittömästi
värväys, joka oli alipäällystö- ja miehistöaineksen
saamiseksi suunnattava kaikkiin
kansankerroksiin. Kenttätyö jäi paikallisten
värvärien varaan. Näitä löytyi riittävästi erityisesti
Karjalassa ja Pohjanmaalla, mutta
muualla täytyi aukkoja täyttää Helsingistä lähetetyillä,
näiltä alueilta lähtöisin olleilla ylioppilailla.
Vuoden 1915 lopulla värväysverkostoa
täydennettiin Saksasta komennetuilla
Pfadfinder-jääkäreillä. Maaseudulla opettajat,
urheilu- ja nuorisoseurat sekä huvitilaisuudet
muodostivat verkoston, jonka piirissä parhaiten
tapasi jääkärikoulutukseen potentiaalisesti
sopivaa varttunutta nuorisoa. Kaupungeissa
nuoriso oli helpommin tavoitettavaa ja
keskimäärin paremmin koulutettua.8
Saksalaiset olivat asettaneet värväyksen
tavoitteeksi 2 000 vapaaehtoista. Vuoden
1916 toukokuun loppuun mennessä tästä
saavutettiin noin 75 prosenttia eli 1 510 ilmoittautunutta.
Lockstedtin koulutusjoukon
aloittaessa toimintansa 2. syyskuuta 1915
suomalaiskoulutettavien sotilasarvoksi vaihtui
Jäger – jääkäri.9 Tuohon mennessä koulutuksen
oli saanut 143 miestä, joista oli
valikoitunut kuusi joukkueenjohtajaa, 30 ryhmänjohtajaa
ja 30 ryhmän varajohtajaa. Näin
oli saatu koulutetuksi apukouluttajat vuoden
1915 loppupuolella kasvavalle vapaaehtoisten
joukolle.10