I osa: ”Kohtalon tiet ovat arvaamattomat”
huomiota näihin lukemattomiin suuriin ja pieniin draamoihin, jotka
pitivät yllä terminaalin kovaäänistä hälinää. Hän keskittyi kasvoihin.
Ja on selvää, että hänen valpas katseensa käväisi tuon tuostakin
kiitoradalla.
Tästä paikasta sen näkikin loistavasti. Vastapäisellä seinällä oli
kolme symmetrisesti rakennettua ikkunaa, joista jokainen oli leveä
ja lähes yhtä korkea kuin porttikäytävä. Niistä oli täysin esteetön
näköala asfaltoidulle kentälle. Ja siellä odotti jo matkustajiaan
suojavärein naamioitu lentokone – kirkkaassa aamuauringossa
kuin valonheittimen alla. Koneen nokkaan oli maalattu nimi Ibis,
joka viittasi muinaisaikojen pyhään iibislintuun, ja pyrstöä koristi
BOAC-lentoyhtiön tunnusomainen sinivalkopunainen raidoitus.
Vakoilija odotti ja tarkkaili. Hän oli oleskellut lentoasemalla
jo päiväkausia, siitä lähtien kun oli saanut käskyn Berliinistä, ja
tämä päivä oli aivan samanlainen kuin eilinen – joka oli ollut aivan
samanlainen
kuin sitä edellinen päivä. Hänen kärsivällisyyttään
lujitti silti epäilemättä tieto alan perussäännöstä, jonka jokainen
agentti oppi kantapään kautta: tarkkailu oli peliä, joka vaati kärsivällisyyttä
ja jätti pelaajan useimmiten vaille palkintoa, koska kohde
ei ilmaantunut paikalle.
Ja tämä tehtävä oli vielä tavallista toivottomampi. Vakoilija tiesi,
että se perustui pikemminkin toiveajatteluun kuin varmaan
tietoon. Ainoastaan siihen, että eräs merkkihenkilö oli palannut
edellisvuoden tammikuussa Bermudalta Englantiin Boeingin lentoveneellä
– hän oli ensimmäinen suurvallan johtaja, joka lensi
Atlantin
yli. Tämä ei missään nimessä taannut, että näin tapahtuisi
uudestaan. Olihan merkkihenkilö itsekin tunnustanut jälkeenpäin,
että oli ollut melko ”uhkarohkeaa” nousta lentokoneeseen satamassa
odottavan taistelulaivan sijasta, jolla olisi ollut nopeita ja
. 15