ei kuitenkaan pysähtynyt. Viime vuonna Münchenin sopimus oli pirstonut
tšekkien ja slovakkien maata, ja tällä kertaa saksalaiset saattoivat
työnsä loppuun saakka. Siitä lähtien kun sotilaat olivat ylittäneet rajan,
Prahan radio oli lähettänyt puolen tunnin välein väestölle pyyntöjä pysyä
rauhassa. Tšekit olivat pysyneet rauhallisina. Niin rauhallisina, että
he näkivät saksalaisten saapuvan voittoisasti Prahaan. Niin rauhallisina,
että he antoivat sen kaiken tapahtua. Itävalta, Sudeetit, Böömi ja Määri
oli valloitettu alle vuodessa ilman ainuttakaan laukausta. Se oli mestariteos.
”Bertie!” Gerda huikkasi uudelleen. ”Kuuntele uutisia!”
Edellisen päivän rauhanneuvotteluiden jälkeen radio oli soittanut
klassista musiikkia koko aamun 16. maaliskuuta 1939. Se oli kuin requiem,
sielunmessu, jota juuri tuhottu maa kaipasi. Näytti siltä, että vainaja
yhä liikahteli, sillä uutisia oli, mutta muuten radion musiikki oli
muistopuhe kuolleelle. Levin jätti ikkunan ja kiiruhti ompeluhuoneeseen,
jossa vaimo valmisteli erikoispukua taikurinesityksiä varten. Gerda
viimeisteli prinsessa Karnacin kultaista mekkoa; sitä tarvittiin mahtavaan
spektaakkeliin, jota Levin oli suunnitellut uudelle kaudelle. Levin
istui hänen viereensä lähelle valtavaa radiovastaanotinta, jonka kaiuttimista
virtasi tšekkiläisjuontajan ääni. Pariskunta oli aloittanut kielen
opettelun vasta muutettuaan maahan ja joutui keskittymään ymmärtääkseen,
16
mitä radiossa sanottiin.
”...sen jälkeen, kun presidentti Hácha allekirjoitti Berliinissä asiakirjan,
jossa Saksan armeijaa pyydettiin luovuttamaan maa ja sen kansalaisten
kohtalo Führerin käsiin”, juontaja ilmoitti monotonisella äänellä, joka
ei halunnut ottaa kantaa mihinkään. ”Herra Hitler valmistautuu ilmoittamaan
maamme muuttumisesta Saksan protektoraatiksi – Böömin ja
Määrin protektoraatiksi. Ison-Britannian pääministeri Neville Chamberlain
kommentoi Lontoosta käsin korostamalla, että kyseessä ei ole Saksan
hyökkäys, kunhan maahan tunkeutumisella on Tšekkoslovakian hyväksyntä.
Chamberlain huomautti kuitenkin, että ensimmäistä kertaa Saksa
on miehittämässä alueen, jonka väestö ei ole saksalainen. Useat Ison-Britannian
parlamentin jäsenet kysyivät Chamberlainin hallitukselta, jatkettaisiinko
myönnytyspolitiikkaa, kun otetaan huomioon Saksan Puolalle