Siinä oli kuuluisa Wehrmacht. Siinä olivat sotilaat, jotka edellisenä
vuonna miehittivät Itävallan ja sudeettialueet. Nyt he marssivat maalla,
joka tšekeillä oli vielä jäljellä. Natsien armeija kauhistutti Eurooppaa,
se oli pannut Englannin ruotuun ja ilmaantunut viimein tännekin. Uhkaukset
olivat käyneet toteen; he aikoivat murskata tämän alueen ainoan
demokraattisen valtion. Sotilaat olivat julistautuneet ihmiskunnan tulevaisuudeksi.
Leviniä pelotti heissä se, etteivät he vaikuttaneet ihmisiltä
– he väittivät olevansa ylempää rotua mutta näyttivät tšekkiläiskirjailija
Karel Čapekin roboteilta. Kirjailija oli kuollut ajoissa säästyäkseen kotimaansa
14
hautajaisilta.
”Bertie!” huusi Gerda, joka oli sulkeutunut ompeluhuoneeseen, jotta
ei näkisi, mitä tapahtui. ”Ole varovainen.”
Levin ei vastannut vaimolleen. Hän katseli sotureita hypnotisoituneena
mutta kieltäytyi uskomasta näkemäänsä. Alhaalla marssivilla muodostelmilla
ei tuntunut olevan loppua; yhden suorakulmion jälkeen tuli
toinen, jonka jälkeen taas seuraava. Tunnin ajan sama jatkui. Koko Saksa
näytti marssivan heidän kotinsa edestä vain osoittaakseen hänelle ja
hänen perheelleen herra Hitlerin komentojen suunnattoman voiman.
”Isi tänne!”
”Bertie, auta minua Peterin kanssa!”
”Isi! Petel haluaa leikkiä pallolla!”
Punainen lippu, jossa oli valkoinen ympyrä ja sen keskellä hakaristi,
nostettiin vastakkaisessa rakennuksessa salkoon. Sotilaat ojensivat oikean
kätensä tervehdykseen mutta eivät lakanneet marssimasta. He etenivät
kädet ojennettuina, jalat yhtä pitkinä kuin käsivarret – saappaat
ylös ja alas –, ja kantapäät osuivat asfalttiin samassa tahdissa. He liikuttivat
jalkoja samanaikaisesti aivan kuin korot päättäisivät rytmin. Korot
eivätkä sotilaat.
Hän tunsi jonkun tarttuvan vasempaan jalkaansa, ja hänestä tuntui
kuin hän olisi herännyt transsista. Vapisten hän katsoi alas. Se oli vain
Peter, joka nyki isänsä housuja nelivuotiaan hyväntahtoisella itsepintaisuudella.
”Isi, mennään heittelemään palloa...”
Hän silitti poikansa kiharaisia hiuksia poissaolevasti.