Ensimmainen luku
jossa matka alkaa
Viisitoistatuhatta askelta. Niin kauan kesti laskeutua koko matka
alas Sanstevuorilta. Taaro tiesi sen, sillä hän oli laskenut askelia
siitä asti, kun hän oli tänä aamuna lähtenyt matkaan vanhempiensa
kanssa.
– Sinulla on edessäsi hieno kokemus, isä sanoi äidin takaa Ohmon
selästä.
Taarolla ei ollut vaikeuksia pysyä tuuheaturkkisen karhupuhvelin
tahdissa, vaikka hän kulki jalan. Suuresta koostaan ja voimistaan huolimatta
äidin kumpas oli mitä lauhkein eläin, ja se oli löntystellyt koko
matkan silmät puoliummessa.
Taaro korjasi reppunsa olkainten asentoa. He olivat jo ohittaneet
puuttoman vyöhykkeen ja lähestyivät kohtaa, josta tiheämpi metsä alkoi.
Kurkkua kuristi vähän, sillä juuri siinä heidän oli määrä erota.
Kaikki sanstelaiset lähtivät kolmetoistavuotiaina etsimään omaa
kumpastaan eli eläintä, josta tulisi kumppani koko loppuelämän ajaksi
– sellaista kuin äidin Ohmo tai isän koukkunokkainen Tsirkep, joka
lenteli parhaillaan jossain Taaron yläpuolella. Matka piti suorittaa yksin,
eikä sille ollut ennalta määrättyä reittiä.
Joku muu olisi ollut matkasta innoissaan, mutta Taaro viihtyi kotonaan
vuorilla. Ne eivät olleet helpoin paikka asua, mutta sitäkin kauniimpi,
eikä hän ollut koskaan käynyt niitä ympäröivää Utumetsää
kauempana. Taaro piti tuulen tuiverruksesta, lauluista, joita se lauloi
5