Maailma koronan jälkeen
Koettu kriisi on tehnyt mahdolliseksi elämän peruskysymysten arvioinnin
uudella tavalla. Vaikka ihmisen ”jalostumista” ei ole syytä liiemmälti
odottaa, ihminen voi kuitenkin kehittää yhteiskuntaansa ja sen instituutioita
sekä vahvistaa heikoimpien asemaa.
Muutokseen voidaan tarttua monenlaisin keinoin. Populistisen identiteettipolitiikan
12
avulla maailmaa yritetään kääntää menneeseen aikaan:
harvainvaltaan, heikkoon demokratiaan, nationalismiin ja ennakkoluulojen
vahvistumiseen. Muutos avaa kuitenkin myös mahdollisuuksia lujittaa
niitä rakenteita, jotka tähtäävät globaaliin solidaarisuuteen, syvenevään
demokratiaan, talouden uudelleen rakentumiseen ja luontosuhteen
syvenemiseen.
Tässä kirjassa keskeisiksi kysymyksiksi nousevat erityisesti seuraavat: . Koronakriisin säikäyttämä ihmiskunta on havahtunut ihmisen luontosuhteessa
tapahtuneisiin vääristymiin. Saako kriisi ihmiskunnan ottamaan
vihdoinkin tosissaan lajien monimuotoisuuden ja planeettamme
biodiversiteetin pelastamisen? . Markkinatalouden ihmiskuvan ongelmat ovat käyneet ilmeisiksi.
Menestyksen
rinnalle on noussut haavoittuvuus. Emme ole enää elämämme
toimitusjohtajia. Ihmistä suuremmat voimat uhkaavat meitä.
Miten tämä vaikuttaa itseymärrykseemme? . Käsitys luonnosta on muutoksessa. Se on ollut tähän asti talouden
raaka-aineiden varasto ja kaatopaikka. Tämä tie näyttää johtaneen
umpikujaan. Mitkä ovat koronan jälkeisen maailman luontokäsityksen
perusteet? . Ihmiselämän hintalappu on askarruttanut terveysekonomisteja ja poliittisia
päättäjiä. Keiden elämä on arvokkainta? Paljonko hoidot saavat
maksaa? . Markkinatalouden perusteet järkkyvät. Ihmisen ahneus on johtanut
luonnon tuhoutumiseen. Koittaako nyt ”valistuneen itsekkyyden” aika? . Pystyvätkö yritykset toteuttamaan yritysvastuuta nykyistä laajemmin?
Ovatko kuluttajat valmiita maksamaan tuotteista kipurajalle
asti, kun lopputuotteisiin lisätään kaikki kustannuserät: veden, ilman,