ERITYISHERKÄN LAPSEN KANSSA
Kasvaessaan lapsi on voinut ajautua kauas omasta aidosta
itsestään, eikä hän saa silloin kykyjään täysin käyttöönsä.
Tämän välttääkseen vanhempien on hyvä opetella tuntemaan
lapsi sellaisena kuin hän on ja ymmärtämään, mitä
juuri tämä pieni ihminen tarvitsee kasvaakseen herkäksi
ja vahvaksi itsekseen.
Mikäli vanhempi ei ole oppinut tunnistamaan ja hyväksymään
omaa herkkyyttään, hän saattaa vähätellä ja
arvostella lastaan tai vaatia lasta olemaan samanlainen
kuin hän. Vanhempi saattaa ohjata lasta hylkäämään aidon
itsensä, jos itsensä hylkääminen on ollut myös hänen
suojautumis- ja selviytymiskeinonsa. Kirjassani Herkkyyden
voima olen kuvannut tyypillisiä herkän ihmisen suojakuoria,
kuten suorittamista, miellyttämistä ja kontrollointia.
Näiden opittujen käyttäytymismallien, roolien ja
naamioiden alkuperäinen tarkoitus on hyvä, suojata herkkää
sisintä ja saada arvostusta ja hyväksyntää toisilta, mutta
niiden ylläpitäminen on kuormittavaa ja se vaikeuttaa
aitoa yhteyttä itseen ja lapseen. Reippaus, miellyttäminen
ja suorittaminen siirtyvät helposti sukupolvelta toiselle
mallioppimisen kautta – myös osaksi vanhemmuutta.
Sukupolvien mallit jatkuvat automaattisesti, kunnes
ne tiedostetaan ja puretaan. Yksikin vanhempi voi purkaa
sukunsa painolastia ja estää sen jatkumisen omissa lapsissaan.
Herkkyydestä puhutaan usein kielteiseen sävyyn.
Kyse on enimmäkseen opituista kulttuurisista asenteista.
Meillä ei ole ollut tapana arvostaa herkkyyttä, vaan tehokkuutta,
pärjäämistä ja työntekoa. On vain jaksettava
- 14 -