Sitten Norjassa retkeilyyn tuli pitkä tauko, kuljeskelin muissa
maisemissa ja asuin välillä myös Virossa. Vuonna 2014, yli 25 vuoden
poissaolon jälkeen, palasin jälleen. Taas kolmena kesänä tein
retkiä Jäämeren rannalle, kunnes viimein, vuonna 2019, pääsin toteuttamaan
vanhan haaveeni: vietän Varangilla koko kevään.
Minä ja retkikumppanini Risto ja Musti-koira lähdemme matkaan
maaliskuun alussa ja kotiin Suomeen palaamme toukokuun
lopulla. Tukikohtamme sijaitsee Vuoreijassa, joka on parintuhannen
asukkaan kaupunki pienellä kivisellä saarella.
Tämä kirja etenee tuon kevään 2019 myötä, ja näyttämönä ovat
Varanginvuonon kylät ja Vuoreijan kaupunki. Aluksi tosin kerron
lintuharrastuksesta ja lintujen nykytilanteesta hieman yleisesti.
Nuoruudesta tutut paikat aiheuttavat nostalgiaa – siispä mukana
on myös joitakin muisteluksia 1980-luvun reissuilta. Kaikenlaisia
sivuhenkilöitäkin kirjassa esiintyy, esimerkiksi Jäämeren retkillä tavattavia
valaita ja saukkoja, mutta sankareita ovat ennen kaikkea
merilinnut.
Merilintujen elämä on todellakin sankarillista. Nämä höyhen- ja
sulkapeitteiset olennot pystyvät hallitsemaan niin ilmameriä kuin
aavoja ulapoitakin ja hankkivat toimeentulonsa kalastuksella. Helppoa
se ei silti ole, etenkin kun ihmistoiminta aiheuttaa luonnolle
uusia, vakavia ongelmia. Kalliojyrkänteille pesimään ahtautuvien
lintujen kiihkeät tervehdysseremoniat, tiivis perheyhteys ja koko
niiden elämisen vimma tuntuvatkin koskettavilta – sitä enemmän,
mitä enemmän lintujen elämästä tietää.
Oman osansa tässä kirjassa saavat myös ihmiset, etenkin lintuihin
intohimoisesti suhtautuneet persoonat, tutkijat ja harrastajat,
joiden ansiosta tietomme siivekkäistä jatkuvasti lisääntyy.
8