ELÄMÄN KEVÄÄT
lintuharrastajan iloja ja suruja
Nojaan selkääni kivipahtaan ja katselen Hornøyan saaren jyrkänteillä
tungeksivia tuhansia lintuja: pikkukajavia, kiisloja,
ruokkeja, lunneja, karimetsoja... Mikä siivekkäiden hulina ja korvia
huumaava mekkala! Lintuja lähdössä merelle kalaan ja palaamassa
kalastamasta, puolisot tervehtimässä äänekkäästi toisiaan, poikaset
kerjäämässä ruokaa, vaativasti suut ammollaan. Guanon ja meren
lemu on väkevä, ja kaikkialla rehottavat ja kukkivat runsaasti typpeä
nauttineet puna-ailakit ja rohtokuirimot.
On keskikesä, ja Jäämerestä kohoava pieni kalliosaari on tupaten
täynnä elämää.
Mietin, minkälaista täällä olisi keväällä, kun rinteillä on vielä lunta
ja ympärillä velloo hyisen kylmä meri? Minkälaista olisi päästä
seuraamaan kevään tuloa? Nähdä, kuinka linnut taas täyttävät talven
ajaksi autioituneet kalliot, valtaavat pesänsä, pitävät soidintaan,
aloittavat uuden pesimäkauden…
Nuoruudessani 1980-luvulla retkeilin Pohjois-Norjan Varanginvuonolla
monena kesänä. Suurissa kolonioissa pesivät merilinnut
tarjosivat päihdyttäviä runsauden elämyksiä, ja avarat tunturi- ja merimaisemat
tuntuivat samalla kertaa levollisilta ja mahtipontisilta.
7