aineistoon. Aiheesta on kirjoitettu eri kielillä ja eri
maissa paljon: virallisia ja epävirallisia raportteja, artikkeleita,
lehtijuttuja ja kokonaisia kirjoja. Aineistoa on
runsaasti.
Koskettavimpia aineistoja ovat onnettomuudesta
selvinneiden silminnäkijälausunnot. Onnettomuuden
jälkeen Suomen, Ruotsin ja Viron viranomaiset haastattelivat
pelastuneita. Näiden kolmen maan yhdessä
asettaman kansainvälisen tutkintakomission loppuraportissa
näistä haastatteluista on koostettu tiivistelmä
siitä, mitä laivalla keskiyön jälkeen tapahtui. Teksti perustuu
134 eloonjääneen 28.9.1994 ja 2.2.1997 välisenä
aikana suoritetuissa kuulusteluissa ja kuulemisissa antamaan
258 lausuntoon.
Tämän kirjan ensimmäinen osa kertoo suuronnettomuuden
taustasta ja onnettomuusyön tapahtumista
tukeutuen suoraan tähän tutkimuskomission haastatteluaineistoon
ja komission loppuraporttiin. Halusin
sisällyttää kirjaani tämän osuuden mahdollisimman autenttisessa
muodossaan. En kuitenkaan ole käyttänyt
komission loppuraporttia sellaisenaan, vaan valinnut
siitä vain ne osuudet, joilla on merkitystä aiheemme
kannalta. Kiitos mahdollisuudesta käyttää tätä aineistoa
ja hyvästä yhteistyöstä, Onnettomuustutkintakeskus.
Estonian tapausta on käsitelty yhtä kauan kuin
takana on vuosia sen uppoamisesta. Monimutkaiseksi
muuttuneeseen tapahtumaan on jatkuvasti kertynyt
uutta ja ristiriitaista todistusaineistoa. Yksi painavimmista
uudelleenarvioista on Viron hallituksen asettaman
11